LYSIINI, ARGINIINI, ORNITIINI erittyvät LPI taudissa

LÄHDE: Rinnekodin tietue, 2005. Eero Palolampi, lastenlääkäri Teija Salokorpi, lastenneurologi

www.lastenkuntoutus.net
Lyhyt yleistajuinen tiivistelmä on tarkoitettu johdatteluksi aiheeseen. Kaikki diagnostiikkaa, hoitoa, seurantaa ja kuntoutusta koskevat ratkaisut tehdään aina yksilöllisesti hoitavien lääkäreiden ja työryhmien toimesta.

Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI)
 http://www.socialstyrelsen.se/rarediseases/lysinuricproteinintolerance
Lysinurinen proteiini-intoleranssi on peittyvästi periytyvä geenisairaus, joka kuuluu ”suomalaiseen tautiperintöön”. Se on aminohappoaineenvaihdunnan sairaus, jossa häiriö on todettu eräiden kationisten aminohappojen (lysiini, arginiini, ornitiini) kuljetuksessa epiteeli­soluissa. Keskeisiä soluja tässä sairaudessa ovat ohutsuolen suolinukan epiteelisolut, munuaistiehyiden (tubulusten) solut sekä myös maksasolut.
Taudin nimi kertoo kahdesta ominaisuudesta: yhtäällä lysinuriasta (lysiini niminen amino­happo erittyy virtsaan) ja toisaalla tautia sairastaville lapsille kehittyvästä intoleranssista, siis huonosta siedosta, valkuaisaineita kohtaan.
Geenivirhe (mutaatio) on paikannettu kromosomin 14 pitkään haaraan lähelle sentromeeriä eli geenin ’vyötäröä’. LPI:n siis aiheuttaa mutaatio geenissä, jolle on annettu nimilyhenteeksi SLC7A7. Geenimuutos on kaikilla tutkituilla suomalaisilla LPI-potilailla identtinen.
Oireet Taudin oireet ilmaantuvat imeväisiässä, kun siirrytään rintamaidosta pulloruokintaan. Vauva alkaa menestyä ja voida huonosti. Hän oksentelee aterioiden jälkeen ja painonnousu hidastuu tai kääntyy laskuun. Sekä maksa että perna alkavat suurentua.
Leikki-iässä lapsi osoittaa usein hyvin selvästi vastenmielisyytensä valkuaispitoisia ruokia kohtaan. Moni kieltäytyy päättäväisesti valkuaisaterioista. Kasvu on hidasta ja hiukset muuttuvat hauraiksi ja ohuiksi. Mikäli diagnoosi ja hoito viivästyvät, saattaa myös kokonaiskehitys hidastua ja pysyviä vaurioita voi ilmaantua keskushermostoon.
Aineenvaihdunnan häiriö Tiettyjen aminohappojen kuljetushäiriö eräiden epiteelisolujen solukalvolla johtaa mm. aminohappojen imeytymishäiriöön ohutsuolen limakalvolla. Imeytymis­häiriö puolestaan johtaa valkuaisvajauksen kautta ravitsemuksen ja kasvun häiriintymiseen. Proteiiniaterioita kohtaan tunnettu vastenmielisyys lisää kasvuhäiriötä. Myös luuston kehitys kärsii, seurauksena voi olla osteo­poroosi eli luukato. Aminohappojen kuljetushäiriö munuaissoluissa vahvistaa ohutsuolessa tapahtuvaa imeytymishäiriötä, koska aminohappoja menetetään ylimäärin virtsaan. Kuljetushäiriö maksasoluissa taas johtaa ureasyklin toimintahäiriöön. Se puolestaan aiheuttaa proteiiniaterioiden jälkeisen hyperammonemian eli ammoniakki­myrkytyksen. Ammoniumioni on voimakas solumyrkky ja erityisen haitallinen hermosoluille. Aterioiden jälkeinen ammoniakkimyrkytystila selittää tyypilliset oireet: pahoinvoinnin, väsymyksen, tajunnanhäiriöt ja jopa kouristelun, mikä kaikki on omiaan johtamaan lopulta todelliseen proteiini-inhoon. Niin kehä jatkaa kiertoaan: lapsi, joka ei saa valkuaisaterioistaan tarpeellisia aminohappoja käyttöönsä, alkaa inhota valkuaisaterioita toistuvien ammoniakkimyrkytyksien vuoksi. Lopputuloksena on, ellei oikeaa hoitoa aloiteta, huonovointinen, sairaan oloinen, henkisesti taantuva ja huonosti kasvava lapsi, jolla on hennot voimattomat lihakset, heikko luusto ja hauraat hiukset.

Hoito Hoito perustuu elinikäiseen valkuaisrajoitukseen (proteiinien määrän säätelyyn) ravinnossa ja ylipäänsä melko mutkikkaaseen ruokavalioon erilaisine lisineen ja korvauksineen. Tarkoitus on korjata aineenvaihdunnan häiriö niin pitkälle kuin suinkin mahdollista ravinnon sisältöä säätelemällä. Ammoniakkimyrkytystä estämään käytetään sitrulliinia ja Na-bentsoaattia. Ravintoon lisätään energiaa, kalsiumia, vitamiineja ja lysiiniaminohappoa. Ravitsemuksen yksityiskohtiin tässä ei puututa.

Tauti, vaikka se kuuluukin suomalaiseen tautiperintöön, on myös Suomessa perin harvinainen. Niinpä LPI -lasten ja nuorten hoito on päätetty keskittää Turkuun TYKS:n lastenklinikkaan sen aineenvaihduntasairauksiin paneutuneelle työryhmälle. Kaikissa tapauksissa monimutkaista dieettiä erilaisine lääkkeineen ja korvaushoitoineen joudutaan pohtimaan ja säätämään yksilöllisesti hoitovastetta tarkkaan seuraten. Nykyään myös kotona kyetään seuraamaan veren ammoniumtasoa. Lisäksi vanhemmat (ja usein muutkin omaiset) perehdytetään hoitoon ja tilanteen seurantaan. Tinkimättömällä hyvällä hoidolla ja huolellisella pitkäjännitteisellä seurannalla ennuste on hyvä, mutta vaativan hoidon tarve jatkuu läpi lapsuus- ja nuoruusiän ja sittemmin, hieman kevennetyssä ja helpommin toteutettavassa muodossa, läpi koko elämän.
Lasten kuntoutuskoti on järjestänyt perhekursseja myös tälle harvinaiselle pienryhmälle, tavallisesti kuitenkin yhdessä ureasyklin toimintahäiriösairauksien (kuten OTC ja ASA) kanssa siitä huolimatta, että LPI:ssa varsinainen geenivirhe ei suoranaisesti koske ureasyklissä toimivia entsyymejä. Ongelmat ovat kuitenkin pitkälle yhteiset, ja ryhmät ovat todella pieniä ja harvinaisia.
 OTC, ornitiini
ASA, Arginiini