Kalaproteiini - munuaisen kannalta edullistako? Artikkeli vuodelta 2001.

http://care.diabetesjournals.org/content/24/5/805
Tämä artikkeli on vudoelta 2001. otetatva huomioon että näiden käsityksien  ilemntymsien jälkeen maailamsa on diabetesepidemia vallalla, joten asia- proteiinilähde , joka munuaiselle sopii-  lienee kuuma peruna vielä.

Clinical Care/Education/Nutrition

Higher Intakes of Fish Protein Are Related to a Lower Risk of Microalbuminuria in Young Swedish Type 1 Diabetic Patients

1. Anna V. Möllsten, BA1,
2. Gisela G. Dahlquist, MD, PHD1,
3. Eva-Lena Stattin, MD1 and
4. Susanne Rudberg, MD, PHD2

+ Author Affiliations

Diabetes Care 2001 May; 24(5): 805-810. https://doi.org/10.2337/diacare.24.5.805

 Suomennan tiivistelmästä:Työssä on tgarkasteltu tyypin 1 diabeteksessa dieetin  erilaisten proteiinilähteiden vaikutusta.  Tässä tapaus-kontrollitutkimuskessa oli 1 150 potilasta joiden diabetes oli ekstänyt yli 5 vuotta. heidän  dieettinsä selvitettiin 12 edeltävän kuuakuden ajalta Virtsanäyteistä kasottiin  AER, albuniinin eritys. Tunnasitettiin 75 albuminuriatapausta AER  15 ug/min tai enemmänkin ja verrattiin  225 kontrolliin. 
Tulokset: Mitään eroa albuminuristen ja kontroollien välillä ei havaittu keskimääräisessä proteiini, rasva, kalaproteiinisaannissa tai liha ja kasvisportiinin saannissa. Sunsaasti kalaproteiinia (  9.35 g. proteiinia  eli noin 53 grammaa kalaelintarviketta ) käyttävillä (12 henkilöä  ja  kontrolleista 63 henkilöä ) oli matalammat  OR( Odd ratios) suhteet   mikroalbuminurialle kuin  niillä yksilöillä, jotka käyttivät vähemmän kalaproteiinia ( keskim. 2.72 g/pv ). Tulos  korjattiin sekoitaiven tekijöiden suhteen (HBA1c, MAP, diabeteksen kesto, ikä, sukupuoli, tupakanpoltto, BMI, maakunta, kokonaisenergian käuyttö)  runsasti kalaproteiinia  ja kalarasvaa käyttävillä oli alempi riksi mikroalbuminuriasta (OR 0.22 ja 0.31) . Lisäksi  tehtiin korjauslakselma kalaproteiinin ja kalarasvan suhteen ja havaittiin , että  runsas kalaproteiinin -  mutta ei kalarasvan -  käyttö  oli edelleen merkitsevästi assosioitunut  mikroalbumiiniuriariskin alenemiseen.

Abstract

OBJECTIVE—To examine the influence of dietary intake from various protein and fat sources on the occurrence of microalbuminuria in type 1 diabetic patients.

RESEARCH DESIGN AND METHODS—In this nested case control study, 1,150 patients with diabetes duration over 5 years reported dietary habits for the previous 12 months and submitted

 urinary samples for the analysis of albumin excretion rate (AER). A total of 75 cases of albuminuria (overnight AER ≥15 μg/min) were identified and compared with 225 duration-matched control subjects.

RESULTS—Neither mean protein, fat intake, average fish protein intake (control subjects 4.56 ± 3.83 g/day and cases 3.82 ± 2.87 g/day; P = 0.12), nor intake of meat and vegetable protein differed between the cases of albuminuria and the control subjects. High consumers of fish protein (greater than the 75th percentile) (12 cases and 63 control subjects, mean intake 9.35 g fish protein/day, i.e., ∼53 g fish/day) had lower odds ratios (ORs) for microalbuminuria than individuals consuming less fish protein (mean 2.72 g/day) (crude OR 0.49 and 95% CI 0.25–0.97). When adjusted for known confounding factors, such as HbA_1c, mean arterial pressure, diabetes duration, age, sex, smoking, BMI, country region, and total energy, individuals with a high intake of fish protein and fish fat showed a reduction in the risk for microalbuminuria (OR 0.22 and 0.31, respectively; 95% CI 0.09–0.56 and 0.13–0.76, respectively). When fish protein and fat were adjusted for each other, a high intake of fish protein but not of fish fat was still significantly associated with a decrease in the risk for microalbuminuria.

CONCLUSIONS—Total protein and fat intake were not associated with the presence of microalbuminuria, but a diet including a high amount of fish protein seemed to lessen the risk.



(Kommentti: Tätä arvelenkin.
Vertailen  kananmaksaproteiinia ja kalaproteiinia:
Verenpaine ja MAP nousevat  maksaproteiinsita, muta ei kalaproteiinista, vaikka prioteiinimäärä sinänsä  olisi samaa luokkaa, ja suolaisuus  vähäsuolaista.
Tämä vain yksi havainto. täytyy tarkistaa  toisen kerran.

Punaisen lihan ( lammas, naudan jauheliha, kananmaksa)  jälkeen  miltei aina viime vuosina on  MAP kohonnut. Sen sijaan uunikalan tai kasvisrsvassa olevan sardiinin  käytön aikana  RR pysynyt paremmin  normaalina vihreällä alueella- vaikka proteiinimäärä olisi  grammoina samaa tasoa- karkeasti katsoen.  eimitään tarkkaa  grammottelua- voi sanoa ad libitum sikäli   että on kylläinen. Painokontrollista näkyy nopea veden pidättyminen kehoon).

Verenpaineen nostaa  suolan takia heti mikä tahansa makkara. Joskus  kokeilen kananakkia. Makkarassa on nitriittejä ja suolaa.

 Tämä on  vain  muistiin  henkilökohtaisesti, että pysyttelisin kalaproteiinin ja kasviproteiinin puolella. B12 vitamiinin takia koetan kuitenkin otaa silloin tällöin kananmaksaa.
Olen pitänyt juuri viikon rautakuurin ja foolihappoa. Sen päätteeksi  otin kananmaksaa yhtenä päivänä. MAP nousi oltuaan  hyvässä jamassa  rautaviikon ajan)
 eGFR arvoni oli viime vuonna raja arvo*.  Koetan pitää tämän musitissa. Joskus vain  tulee sitä suolannälkää ja tekee mieli jotain  punaisen  lihan liharuokaa.  Kun niin tapahtuu seuraavan kerran, Koetan tarkemmin laskea grammamäärän, että saan käsityksen, miten paljon sitä  sietää ilman  verenpaineen vaikuttumista. Olen vuosia kontrolloinut silloin tällöin U- Gluc ja U-alb, koska ne joskus  aiemmin ovat  antaneet positiivista elämäni aikana .  Tänään U-alb  negatiivinen.  Jos paino vaihtelee 1 vuorokaudessa  yli 500 grammaa, säätelen diureettimäärällä ja  jos vaikutus on ihan systolessa tai distolessa, myös Atacand lisällä.  pari kertaa vuodessa katson että B-Gluc on  normaali. Sekin on vuosia sitten ollut korkea ja hyvin mryskyinen  hypoglykemiasta  hyperglykemiaan.
Perusdiureetti on vain  puoli tablettia Salures 2,5 mg. ja suolaton dieetti. Runsaasti kaliumpitoista  hedelmää (kuivahedelmiä, banaania, kaakaota) viikon aikana.  isompi  turvotus tai painon nousu: Atacand 4 mg, jos se heijastuu verenpaineen nousuun,   Atacand 8 mg tai enemmän. Atacand vaikuttaa minulla akuutin lääkkeen tavoin nykyään.  Aiemmin otin sitä säännöllisesti kunnes tuli hypotoniataipumus ja  se oli aika vaikea palautumaan.  Akuuttina  tablettina se on kuitenkin hyvä, niin että pidän sitä välttämättömäntä lisänä lääkelaukussani.  En ole diabeetikko tietääkseni. Tilannettani ei ole  tulkattu  diabetekseksi, vaikka sokerin sietoni on vähän kummallinen asia.  täytyy pohtia  joskus toiste, ei nyt.

Muistiin  10.5. 2019.
 Luonnostani en ole mikään innostunut  dieetti-ihminen, mutta  dietääriset seikat ovat pavlovilaista tietä tulleet  tuiki tärkeiksi.  Mielelläni otan  hyviä neuvoja vastaan ja  siksi se dietetiikan kurssi Göteborgissa oli itse asiassa hengenpitimiksi tärkeää aikaa, kun sitä varsinaisesti ei omasta järjestä synny itsestään kaikkea tietoa.  Kyllä sitä lukea ja tutkia täytyy, jatkuvasti!  sen vain huomaa että jokaine ihminen on hyvin yksilöllinen koostumus genomisia rahkeita  ja samalla tavalla kaikkein elintarvikkeiden koostumus eri yksilöillä  on HYVIN ERILAINEN.  Näiden  kahden  muuttujan välisistä tieteellisistä tutkimuksista sitten koostuu  ravintosuositukset.  Ne voivat korkeintaan olla jokin ihmiskuntamediaanin heijastus  ihmisen suositeltavasta ravisemuksesta.  Ihminen on todella hyvin riippuvainen laboratoriotekniikan antamasta  realiteetitestistä kehonsa  funktioiden suhteen.  Viitearvotkin normaalille  on tehty  niistä ihmiskuntamediaaneista. Suuresta merkityksestä on  sellaiset neuvot,  joilla ihmiskutna on  pärjännyt hyvin tuhansia vuosia.