Kilpirauhashormonia vastaanottavat reseptorit TR alfa ja TR beeta

http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_hormone_recepto
GENOMINEN TAUSTA KILPIRAUHASHORMONIN RESEPTOREILLE

KROMOSOMI 17
Geeni THRA ( thyreoid hormone receptor alfa, synonyymit ERBA1, THRA1, THRA2
Kromosomi 17q21.1
THRA geenillä on  kaksi pleissivariantteja 

• TR-α1 esiintyy laajasti ja erityisen runsasti sydänlihaksessa ja tahdonalaisissa lihaksissa.
• TR-α2 (Tätä on myös laajalti muta se ei pisty sitomaan hormonia.  Se on homologi virus onkogeenille c-erb-A)

 KROMOSOMI 3
Geeni  THRB. Geenillä on kaksi isoformi- pleissivarianttia.
Kromosomi 3p24.2

• TR-β1 ( ensisijaisesti  ilmentyy  aivossa, maksassa ja munuaisessa)
• TR-β2 (ekspressio rajoittuu hypotalamukseen ja aivolisäkkeeseen.

Wikipedia antaa kilpirauhashormonireseptoreista  ruotsalaistakin tekstiä. 

• Kilpirauhas- eli tyreoideahormonireseptorit  (TR) ovat  ryhmä  tumareseptoreita (NR), joita on kehokudoksissa ja ne sitovat kilpirauhashormoneja. Tämän takia reseptorit ovat hyvin tärkeitä niin aineenvaihdunnassa kuin kehityksessä.  Useimmat näistä kilpirauhashormonien reseptoreista (TR) sijaitsevat  tumassa  ( nukleus) ja niitä on useimmissa kehonsoluissa.  Kilpirauhashormonit ovat rasvaliukoisia (fenyylirenkaan omaavia), joten ne pääsevät solukalvojen läpi näihin reseptoreihin.

• Reseptorit aktivoituvat, kun niihin asettuu näitä hormoneja ja sitten ne alkavat  säätää solutumissa DNA:n transkriptiota, solujen erikoistumisia  ja solukasvun suppressioita ( vaimentamisia) . Reseptori vaikuttaa DNA:han myös ilman siihen kiinnittynyttä  kilpirauhashormonia. Ilman hormonia transkriptio vaimentuu ja hormonin kera aktivoituu.  Tämän takia  on tärkeää,  minkä  määrän  kilpirauhashormonia  kilpirauhanen valmistaa .

• Kilpirauhashormonin reseptori kiinnittää erityisesti aktiivia T3 trijodotyroniinia., mutta siihen kiinnittyy myös T4, sekä reversi T3 (rT3) , joka on inaktiivia ja T3:n kaltaista.

Sköldkörtelhormonreceptorer eller tyreoideahormonreceptorer, är en grupp kärnreceptorer i kroppens vävnader som binder till sig tyreoideahormoner. Receptorerna är därför mycket viktiga för ämnesomsättningen och utvecklingen.
De flesta sköldkörtelhormonreceptorer finns i cellkärnor och de förekommer i de flesta av kroppens celler. Tyreoideahormonerna kan nå fram till receptorerna genom cellmembranet eftersom de är fettlösliga. Receptorerna aktiveras när tyreoideahormonerna binds dit, varpå de reglerar transkriptionen av DNA i cellkärnorna, celldifferentiering och suppression av celltillväxten. Receptorn påverkar DNA också utan tyreoideahormon, och har olika effekt på DNA om den binder till den med eller utan tyreoideahormoner fäst vid sig. Utan hormon undertrycks transkriptionen, och med hormon aktiveras den. Mängden tyreoideahormoner som sköldkörteln tillverkar är därför mycket viktigt.
Sköldkörtelhormonreceptorerna binder särskilt trijodtyronin (T3) till sig, men även tyroxin (T4) och det biologiskt inaktiva rT3 som liknar T3.

•  Kilpirauhashormonin reseptoreita on kahta eri tyyppiä , alfa ja beeta.  niissä kummassakin erotetaan alatyyppejä,  kuten alfa1, alfa2 ja beta1 sekä beta2.  Viimeksimainittua beta2- reseptoria ilmenee miltei yksinomaan vain hypotalamuksessa, adenohypofyysissä ja korvassa.  Muita tyyppejä on miltei  kaikissa kehokudoksissa.  Sikiövaiheessa alfa1 isoformi kehittyy ensiksi ja syntymän jälkeen nopeaan tahtiin kehittyy beeta-reseptoreita ja niillä  on merkitystä tiedostamisen  tilan  ja aivoston kehittymiselle.

• Tyreoideahormoniresistenssi on geneettinen sairaus ja siinä on resistenssiä ligandin sitoutumisessa rseptoreihin.  Ne lapset, joilla tällaista esiintyy, saavat struumaa, korkeita TSH, T3 ja T4  arvoja ja puolelle heistä tulee ADHD diagnoosi.

Det finns två huvudtyper sköldkörtelhormonreceptorer, alfa och beta. Dessa består båda av vardera två undertyper, alfa1-, alfa2-, beta1- och beta2-sköldkörtelhormonreceptorer. Det senare av dessa, beta2-receptorerna, finns nästan bara i hypotalamus, adenohypofysen och i örat. De övriga förekommer i nästan alla vävnader i kroppen. Alfa1-isoformen är den första som utvecklas under fosterstadiet, medan betareceptorerna utvecklas mycket hastigt direkt efter födseln och är av betydelse för utvecklingen av medvetandet och hjärnans utveckling.
Vid tyreoideahormonresistens, en genetisk sjukdom, finns en resistens mot ligandbindningen vid receptorerna. De drabbade barnen har struma, förhöjda värden av TSH, T3 och T4, och ungefär hälften får diagnosen ADHD.