Sähkömagneettisen säteilyn taajuusjaottelun perusteesta

STUK. SÄHKÖMAGNEETTISET KENTÄT

Sivu 119

Epidemiologisista menetelmistä on kerrottu tämän kirjasarjan kirjassa 4 luvussa 7 Säteilyepidemiologia. Onnettomuustapauksissa

ja lääketieteellisissä tutkimuksissa voi altistumistaso olla niin suuri, että

elintoiminnot häiriintyvät merkittävästi ja jopa kudosvaurioita voi syntyä.

Nämä tapaukset voivat siten antaa konkreettista lisätietoa siitä, ovatko

asetetut raja-arvot turvallisia.

Tällä hetkellä heikkojen kenttien epävarmat biologiset vaikutukset ja ter-

veyshaitat ovat biosähkömagnetiikan keskeisimpiä tutkimuskohteita. Tut-

kimus on johtanut tiedon määrän nopeaan kasvuun, mutta kokonaiskuvaa

heikkojen kenttien vaikutuksista on edelleen vaikea muodostaa. Toistaiseksi tutkimuksista on saatu melko ristiriitaisia tuloksia, kokeita on ollut

vaikea toistaa eikä vaikutusten fysikaalista ja biologista mekanismia ole

pystytty kunnolla selittämään.

Tässä luvussa 4 Biofysikaaliset vaikutukset pohditaan ensin sähkömag-

neettisen kenttäteorian ja biofysikaalisen tietämyksen pohjalta kenttien

mahdollisia vaikutusmekanismeja ja esitellään voimakkaiden kenttien

aiheuttamat hyvin tunnetut vaikutukset kuten kudosten lämpeneminen

ja hermojen sähköinen stimuloituminen.

Seuraavissa luvuissa 5–7 käydään läpi erilaisten biologisten ja terveydellisten vaikutusten tutkimuksia ja tuloksia. Luvut 5–7 on ryhmitelty sähkömagneettisen kentän taajuuden mukaan hyvin pientaajuisiin (30–300 Hz), välitaajuisiin

(300 Hz – 100 kHz) ja radiotaajuisiin (100 kHz – 300 GHz) kenttiin. Tämä tutkimusalue on hyvin laaja eikä pysyvän ja selkeän kokonaiskuvan muodostaminen ole useinkaan mahdollista. Pyrkimyksenä onkin esitellä esimerkkejä kiinnostavista tutkimustuloksia, joiden avulla toivotaan, että lukija saa kuvan tutkimuksen luonteesta.

Taajuusjaottelun perusteena on ollut biologisen kudoksen käyttäytyminen, joka on hyvin erilainen pientaajuisessa kentässä kuin radiotaajuisessa kentässä.

JATKOSSA Pientaajuisista kentistä.