Radiotaajuisen kentän mekanismit ja vaikutukset. (Lähde: STUK kirja SÄHKÖMAGNEETTISET KENTÄT)
Kudokseen indusoitunut voimakas radiotaajuinen sähkökenttä aiheuttaa lämpötilannousua, joka liiallisena on haitallista.
Ihmiskeho pyrkii säätelemään lämpötilannousua hikoilulla ja pintaverenkierron muutoksilla. ..
Lämpökuormaa lisääviä tekijöitä ovat korkea ilman lämpötila, suuri ilman kosteus, vähäinen tuulen nopeus, voimakas optinen säteily esimerkiksi auringosta, liian lämmin pukeutuminen, liikunta ja kuuman nesteen juominen..
Ylilämmölle herkimpiä ovat aivosolut ja kivessolut. Myös mykiön solut ovat suhteellisen herkkiä, koska niistä puuttuu jäähdyttävä verenkierto. Tässä katson mitä mykiöstä kirjoitetaan .
Ihmisellä on kuvattu harmaakaihikynnyksen arvion olevan 100 W/kg tai hieman yli, jos oletetaan että SAR maksimi arvo sattuu mykiön kohdalle ja kyseessä on 10 gramman keskiarvo (likimain koko silmän keskiarvo) Lämpotilan taulukoitu kynnysarvo on 41 Celsiusastetta ja sen yli, ja altistumisen kesto puoli tuntia ja sen yli. (Taulukko: Lämpötilan kriittiset kynnystasot, joiden ylittäminen aiheuttaa haitallisia biologisia vaikutuksia).
Palovamma ja harmaakaihi ovat selviä paikallisia vammoja voimakkaasta radiotaajuisesta säteilystä, kun taas liiallinen lämpökuormitus ja sen äärimmäinen seuraus, lämpöhalvaus liittyvät koko kehon (systeemiseen) lämpöaltistukseen. Lämpövauriot alkavat, kun kudoksen lämpötila on puoli tuntia yli 41 Celsius astetta. Lyhytaikaisesti kestetään huomattavasti suurempiakin lämmönnousuja. Keskushermosto alkaa vaurioitua, kun lämpötila ylittää 42- 44 astetta.
Mykiön lämpötilan ylittäessä 41 C astetta on vaarana, että silmän mykiöön alkaa kehittyä harmaakaihi, joka ilmenee näköä haittaavina samentumina. On tunnettua, että krooninen työskentely kuumissa työpaikoissa kuten metallin ja lasin sulattamoissa lisää harmaakaihin riskiä, jos silmiä ei suojata riittävästi infrapunasäteilyltä.
Mikroaaltosäteily yli 2 GHz taajuuksilla voi olla kaihinmuodostuksen kannalta jopa haitallisempaa kuin infrapunasäteily, koska mikroaallot lämmittävät mykiötä suoraan, kun taas infrapunasäteilyn tapauksessa lämmitys on enemmän seurausta lämmönjohtumisesta silmän etuosista.
Mykiön herkkyys lämmölle johtuu pääasiassa siitä, että vaurioituneet mykiösolut jäävät haittaamaan näköä. Kaihin syntyyn tarvitaan kuitenkin suhteellisen korkeita tehotiheystasoja. Kaneilla tehdyissä kokeissa on havaittu, että tehotiheyden tason tulisi olla yli 100 min kestävässä altistuksessa noin 1500 W/m2 (2,45Ghz) ja paikallisen SAR:in mykiön kohdalla noin 140 W/kg, jotta harmaakaihikynnys ylittyisi. Ihmiseen exstrapoloituna harmaakaihikynnys voisi olla noin 1000 W/m2 ja 100W/kg. Tällainen mikroaaltoaltistus tuntuu jo selvänä lämpöaistimuksena kasvoilla.
Kun sopivia rajoja asetetaan radiotaajuiselle säteilylle, keskeinen biologinen lähtökohta on ollut 4 wattia kiloa kohden,( 4 W/kg) koko kehon keskiarvona, jonka ylittäminen on selvästi haitallista. Jakamalla 4 W/kg kymmenkertaisella turvakertoimella päästään tasolle 0,4 W/kg. Tämä jää selvästi alle perusaineenvaihdunnan tason ja pienimmän havaittavissa olevan fysiologisen muutoksen tason.
Koko väestöä koskeva vastaava raja (0,08 W/kg) on vielä laskettu varmuuden vuoksi turvakertoimella 5, jolla suojataan sellaisia henkilöitä kuten lapset, sairaat ja vanhukset, joiden lämmönsieto ei ole yhtä hyvä kuin terveen työntekijän. Rajoittamalla paikallista SAR:ia työntekijöiden kohdalla korkeintaan 10 W/kg tasolle pyritään siihen, että kudoslämpötila ei nouse paikallisesti enempää kuin 1 Celsiusasteen.
Suurilla, yli 100 kHz taajuuuksilla (radiotaajuuksilla RF) KUDOOKSET LÄMPIÄVÄT niihin absorboituneen tehon vaikutuksesta, kun taas pienitaajuisessa kentässä solukalvojen yli syntyvät jännitteet alkavat häiritä solun toimintaa. Näistä seuraavassa erikseen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar