Glysiinistä

Etikkahapon kaava on yskinekrtainen.  Jos kaavaan lisää  aminoryhmän alfa--kohtaan  muuttuu kaava proteiiniksi,  ja kuva glysiiniä.  Ensimmäsitä aminohappoa.  Tämä kaavanteko ei tapahdu  ainakaan maapallo-olosuhteissa ainakaan ihmisessä.  Jos jokin bakteeritai mikrobi pystyysiihen , en tässä seulo koko  luomakuntaa.
Joku on etsinyt glysiiniå tähtivälistä:Josain meteoriitissa on orgaanisen materain joukosas tavattu myös glysiiniä, eli josain avaruudessa voi olla samaa biologiista kehitystä kuin täällä, mutta mistä ne palasiet sitten ovat singonneet ?  Joka tapauksessa glysiinipiste on  ihmisen biologiassa aika tavalla  sokea täplä. Joka tapauksesa uusi sukupolvi saa glysiiniå aluksi äidinmaidosta kuten  arginiinia ja histidiiniä.

Occurrence in the interstellar medium

In 2008, aminoacetonitrile was discovered in the Large Molecule Heimat, a giant gas cloud near the galactic center in the constellation Sagittarius by the Max Planck Institute for Radio Astronomy.^[4] This discovery is significant to the debate on whether glycine exists widely in the universe.

Presence in space

The presence of glycine outside the earth was confirmed in 2009, based on the analysis of samples that had been taken in 2004 by the NASA spacecraft Stardust from comet Wild 2 and subsequently returned to earth. Glycine had previously been identified in the Murchison meteorite in 1970.^[34] The discovery of cometary glycine bolstered the theory of panspermia, which claims that the "building blocks" of life are widespread throughout the Universe.^[35] In 2016, detection of glycine within Comet 67P/Churyumov-Gerasimenko by the Rosetta spacecraft was announced.^[36]
The detection of glycine outside the solar system in the interstellar medium has been debated.^[37] In 2008, the Max Planck Institute for Radio Astronomy discovered the glycine-like molecule aminoacetonitrile in the Large Molecule Heimat, a giant gas cloud near the galactic center in the constellation Sagittarius.^[38]