Useimmat vanhat kirjan kuvat jotka selvittävät näkemisen taustaa A-vitamiinin avulla, esittävät sauvoissa tapahtuvan perinteisen syklin miten opsiini,, rhodopsiini, ja A-vitamiinin osuus toimii fotonin pyydystämisessä. Mutta vasta myöhemmin 2000 luvulla lähinnä on järkeilty tappisykli, nimittäin sauvasykli on hidas ja sopii kyllä valovarjo-näkemiseen ja hämäräadaptaatioon ja omaa aikansa ja toipumisensa. Mutta jos ajattelee päivänäköä täydessä valossa ja esim katsoo jotain punaista esinettä tai vihreää, siihen ei tarvitse adaptoitua esim siten että ensin esine on haaleamman punainen ja vähitellen muuttuu vahvemman punaiseksi tai niin että esineen punainen väri aaltoilisi. Siis värinäön tapahtuma valossa on heti olevaa ja stabiilia eikä siinä ole väsyvyyttä siten, että yhtäkkiä iltapäivällä värit lopahtaisivat ja kaikki olisivat sellaisia kontuurillisia hahmoja värittömyyden rajalla.
Tiedetään, että sauvapigmentit tarvitsevat verkkokalvon pigmenttikerrosta näköpigmenttinsä näkötekijänsä uudistamiseen. Mutta tapeilla tässä toimii läheiset Müllerin solut.
Sitäpaitsi olen hieman sitä mieltä että näköpigmentit ottavat valovaikutteita vastaan myös energiaabsorptiotasossa eikä vain molekyylitasossa, joten ne mielestäni käyttävät ulkosita energiaakin siihen että saavat värinsä tajunnan puolellle. Mutta tästä en vielä löydä presiis tekstiä. Ja otaen huomioon maailman A-vitamiinin saantitilanteen, ei näköfunktio voi olla pelkästään ravinnossa tulevan essentiellin molekyylin varassa. Ja tietääkseni kyllä nälkäisimmätkin ja aliravituimmatkin näkevät värejä. Tosin A-vitamiinin puut aiheutaa pahaa hämäräsokeutta ja vielä hidastuneempaa adaptaatiota pimeään. Siis sauvoille A-vitamiini on hyvin tärkeä ravintotekijä, mitä ei mikään korvaa. Pimeä ei anna sillä tavalla energiaa, joka absorboituisi, kuin päivänvalo.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2001262/
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar