UV-säteilyn biologisia ja terveysvaikutuksia . Kromoforit

LÄHDE:  Jarmo Laihia, Riikka Pastila et al. UV-säteilyn biologisia ja terveydellisiä vaikutuksia. In:  Ultravioletti- ja lasersäteily. STUK 7 (2009) ISBN 978-951-712-502-4. Sivut 143- 201

Luku 5.

 http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja7/_files/82446510513455693/default/STUK_7_luku_5.pdf

Altistumisessa optiselle säteilylle merkitsee aallonpituus, kokonaisannos ja säteilylajien välinen tasapaino.

UV-C, 100 nm- 280 nm (lyhytaaltoisinta; ei läpäise otsonikerrosta)

UV-B, 280 nm- 315 nm ( 1-10 % maahan tulevasta UV:sta)

UV-A, 315 nm- 400 nm (90- 99 % maahan tulevasta UV.sta)

UV-A2, 320 nm- 340 nm

UV-A1, pitkäaaltoinen laji, yli 340 nm

--------- (näkyvä valo)------

IR-A, 780 nm- 1400 nm

IR-B, 1400 nm- 3000 nm

IR-C, 3000 nm- 1 mm

5.1. Ihon rakenne ja optiset ominaisuuudet

Ihon päällimmäinen kerros on orvaskesi, epidermis ja alempi on verinahka on dermis. Orvaskeden pinnalla on ohut sarveiskerros eli marraskesi poishilseileviä soluja.  Orvaskeden tyvisolukerroksen alapuolella on subcutis, ihonalaiskudos. Orvaskeden solut ovat keratinosyyttejä., melanosyyttejä ja Langerhansin soluja. UV-B vaikutus jää lähinnä orvasketeen (95%). UV-A pääsee verinahan yläosiin. Näkyvä valo ja infranpuna pääsee verinahan puolelle.

5.2. Ihotyypit

Kuusi ihotyyppiä ja niiden erilaiset herkkyydet UV-säteilylle

5.3. Solutason muutosten mekanismit

Fotoni absorboituu kromoforiin, molekyyliin, joka pystyy sen absorboimaan. Kromofori virittyy elektronikuoreltaan  ja saatu  energia purkautuu lämmöksi, fluoresenssiksi, molekyylien reaktioksi, hajoamiseksi tai struktuurin muutokseksi. (Ihossa on paljon näitä erilaisia kromoforimolekyylejä. Niistä erikseen).

5.3.1. UV-säteilyn molekulaariset vaikutukset

Histidiinistä muodostuva urokaanihappo, konjugoituneet kaksoissidokset, proteiinit, tryptofaani, tyrosiini, histidiini, nukleiinihapot DNA ja RNA, fenylalaniinista ja tyrosiinista muodostuva melaniini

5.4. UV-säteilyn näkyvät vaikutukset ihoon

5.4.1. Ihon ruskettuminen ja paksuuntuminen

Ruskettuminen on ihon puolustautumskeino UV-säteilyn vaikutuksia vastaan. Melanosyytti. Melaniinin synteesi melanosyytissä. Eumelaniini. Feomelaniini.

5.4.2. Ihon palaminen

Auringon aiheuttama punoitus on eryteemaa.

Ruskettuminen ja palaminen ovat fotokemiallisia ja fotobiologisia ilmiöitä.

5.4.3.MED ja SED

MED =Minimal Erythemal Dose eli punoituskynnys);

SED = Standard Erythemal Dose 100 J/m2 eryteemapainotettuna annoksena, joka ei aiheuta ihon palamista misään ihotyyppiryhmässä.

5.4.4. Solutason muutokset ihon palaessa

Ihon punehtuminen; Säteilyn kemialliset välittäjäaineet

5.4.5. Ihon valovanheneminen ( rypyt)

5.5. D-vitamiini- auringonvalosta syntyvä hormoni

5.5.1. Onko D-vitamiinin puutteella yhteys sairauksien kehittymisessä?

KUVA D-vitamiinin aineenvaihdunnasta elimistössä

5.6. UV-säteilyn immunologiset vaikutukset

5.6.1. Immunosuppressio voi olla paikallinen tai koko kehoon vaikuttava (systeeminen)

5.6.2. Mikä on immunosuppression merkitys?

Orvaskeden solut, jotka välittävät immunosuppressiota: Langerhansin solut

5.7. Ultraviolettisäteily ja ihosyöpä

5.7.1. Tyvisolusyöpä ( Basaliooma)

5.7.2. Okasolusyöpä ( Carcinoma spinocellulare)

5.7.3. Melanooma, kehittyy melanosyyteistä

5.7.4. Tutkimuksen haasteita

5.8. Valoihottumat

5.8.1. Valoihottumet ja niiden luokittelu

5.8.2. Monimuotoinen valoihottuma (MMVI) yleisin valoihottumamuoto

5.8.3. Valonokkosihottuma (Suurin osa IgE- välitteisiä)

5.8.4. Krooninen aktiininen dermatiitti (lichen dermatiitti) ; aktiininen retikuloidi

5.9. Valohoidot

5.9.1. Fototerapiat

UV-B hoidot; SUP-hoito; Ilmastohoito; UV-A1-hoito

5.9.2. Fotokemoterapia

PUVA-hoidot; PDT-hoito (Photodynamic therapy)

5.9.3.Valohoitojen valinta

5.9.4. Valohoitojen toteutus

5.9.5. Valohoitojen kirjaaminen ja laadunvalvonta

5.9.6. Valohoitojen pitkäaikaishaitat

5.10. UV-säteilyn vaikutukset silmään

5.10.1. Välittömät vaikutukset : fotokeratiitti

5.10.2. Harmaakaihi

5.10.3  Mykiön ( silmän linssin, lens) rakenne

5.10.4. Väestötutkimukset . Mykiön ytimen kaihi eli tumakaihi;  kuorikerroksen kaihi; kapselin alainen kaihi

5.10.5. Eläinkokeet tarjoavat lisätietoa UV-säteilyn roolista harmaakaihin synnyssä

5.10.6. Krooniset silmän rappeumasairaudet : Silmänpohjan rappeuma; sidekalvon paksuntuma (pterygium, siipikalvo); sarveiskalvon rappeuma;  rasvakudostäplän muodostuminen

5.10.7. Pahanlaatuiset silmätaudit: Melanooma

Muistiin 1.4. 2015 Kirjan sivuilta 145- 201

LÄHDE: STUK.fi