S-opsiini, lyhytaaltosensitiivinen opsiini 1, sinivalosensitiivinenn tappireseptoripigmentti

Siniselle herkkien tappisolureseptorien  näköpurppura , lyhytaaltosensitiivinen opsiini 1. Sen geeni on nimeltään OPN1SW.

Protein namesi	Recommended name: Short-wave-sensitive opsin 1 Alternative name(s): Blue cone photoreceptor pigment Blue-sensitive opsin Short name: BOP
Gene namesi	Name:OPN1SW Synonyms:BCP
Organismi	Homo sapiens (Human)

Kromosomi 7q31.3-q32


 Tämä geeni kuuluu G-proteiinin kytkeytyneisiin reseptoriperheeseen 1, opsiinien  alaperheeseen. Geeni koodaa siniväriä tunnistavien tappisolujen pigmenttigeeniä, joka on yksi kolmesta tappisolufotoreseptoreista- ja täten värien näkemisestä  vastuussa olevista  geeneistä. Jos tässä geenissä on vikaa, on kyse selliasesta  värinäköhäiriöstä, jota sanotaan  tritanopia- nimiseksi.  Ne jotka omaavat sellaisen  värinäkövian, eivät omaa mekanismia,  jolla voisi tuntea sinisen ja keltaisen, kun taas he pystyvät  tunnistamaan puunaisen ja vihreän. Puutteellinen  sinisen värin  tunnistamisvaje on luonteenomainen piirre.


This gene belongs to the G-protein coupled receptor 1 family, opsin subfamily. It encodes the blue cone pigment gene which is one of three types of cone photoreceptors responsible for normal color vision. Defects in this gene are the cause of tritan color blindness (tritanopia). Affected individuals lack blue and yellow sensory mechanisms while retaining those for red and green. Defective blue vision is characteristic. [provided by RefSeq, Jul 2008]

 Yleisesti on hyväksytty sellainen käsitys, että  on kolme fysiologista vastejärjestelmää: kolme verkkokalvojen fotoreseptorisolutyyppiä, joissa on oma näköpurppuransa kussakin. Siis tämä otsikon S-opsiini joka tunnista lyhyitä värivaloaaltoja ( sinisiä) , sekä lisäksi M- opsiini ja L-opsiini,  joista jälkimmäiset tappireseptorit   tunnnistavat  keskipitkiä (M) kuten vihreitä   väriaaltoja ja pitkiä  (L)  kuten punaisia väriaaltoja.

The three physiological response systems are universally acknowledged to be the three types of retinal photoreceptor cell, each containing a different photopigment: the short (S)-, middle (M)-, and long (L)- wave sensitive cones.

Näkopurppuroitten  spektrinen herkkyys ja kyky absorboida  säteilyä   on erilainen ja määrää kyvyn, minkälaisen aallonpituuden fotoneita pyydystetään .  Mutta kuitenkin näiden  S,-M ja L- fotopigmenttien, näköpurppuroitten  absorptiospektirn ovat  aika paljon   toisiaan ositain  kattavia muta kullakin on  (proteiineina) aivan oma huippuabsorptiokohtansa näkyvän valon spektrissä. S- opsiinilla se on 420  nm, M-opsiinilla 530 nm ja L-opsiinilla 558 nm. . 

These have distinct, spectral sensitivities (Fig. 1.1A) or absorption spectra (Fig.1.1B), which define the probability of photon capture as a function of wavelength. The absorbance spectra of the S-, M-, and L-cone photopigments overlap considerably, but have their wavelengths of maximum absorbance (λmax ) in different parts of the visible spectrum: ca. 420, 530, and 558 nm, respectively.

Jos  absorptiomaksimeja arvioidan elimistössä,  ne siirtyvät pitemmän aallonpituuden kohdalle johtuen  silmän kudoksen optisten väliaineiden  vaikutuksesta  valon kulussa: S- opsiinilla se on  noin 440 nm,  M-opsiinilla 545 nm ja L-opsiinilla 565 nm. Silmän mykiössä on  kellahtavaa krystalliinia ja silmän pohjan  keltaisessa täplässä on keltaista pigmenttiä , jotka absorboivat .

When estimated in vivo, the λ max ’s are shifted to longer wavelengths (ca. 440, 545, and 565 nm, respectively) by the transmission properties of the intervening ocular media: the yellowish crystalline lens and the macular pigment of the eye (see Chapter 2).

 https://www.youtube.com/watch?v=EskTnxBoPoI