Leta i den här bloggen

torsdag 16 april 2015

Ihminen syö silmillään! Artikkeli vuodelta 1967

http://jcb.rupress.org/content/33/1/61.full.pdf

Kaikkeen kuluu energiaa. Näkemiseen kuluu energiaa, eikä vain sitä elektromagneettista  energiaa minkä  fotoreseptorit ottavat vastaan.  Ihminen ei presiis toimi kuin  aurinkopaneli tulevalla  valoenergialla, vaan   impulssien vastaanottoon ja  käsittelyyn kuluu  energiaa, joka on mm sitä  fotoreseptorirakenteen ja opsiinia ylläpitoa, syntetisoimista ja erittämistä,  kuten jo vuonna ylläolevassa artikkelissa vuodelta 1967 kuvataan:   levymäistä lehteilyä fotoreseptorin ulkosegmentistä  pigmenttiepiteelin puolelle  debriksenä.

 Tappisolujen  pigmenttien suhteen on aineenvaihdunnallista apua Müllerin soluista.
Opsiineillla täytyy olla jokin puoliintumisaikansa myös tappisoluissa. Täytyy katsoa miten  tappisolu opsiininsa  ja sisästruktuurinsa  uusimisen tekee.
 Opsiinirakenteessa on aromaattisia aminohappoja jotka absorboivat  valoa , eri tavalla ja niiden aminohappo ja rakennekombinaatiosta johtuen  sini, viher ja punanäköpurppura  omaavat eri kohdilla huippuabsorptionsa vaikka  käyrät muuten kattavat  osittain toisiaan..
  Opsiinin synteesiin tarvittavat aminohapot, kuten aromaattinen  fenylalaniini, tryptofaani ja tyrosiini sekä histidiini, ovat essentiellejä, ravinnosta saatavia ja niiden säilyminen rakenteeseen  vaatii  hyvää antioksidanttistatusta, jota Müllerin solu pitää tehokkaasti  yllä. Voisi arvella että tappipigmenttien  puoliintumisaika on pitempi kuin sauvapigmentin ja sen takia   tapeilla on erittäin  vahva  antioksidanttinen suojarakennelma sekä myös  keltainen pigmentti  foveassa auttamassa lyhytaaltoisimman  sinisen säteilyn  absorptiossa.

Yllä olevassa  nettiartikkelissa  on tehty eläinkokeita ja seurattu radioaktiivisesti merkattua metioniinia, aminohappoa  fotoreptorissa ja katsottu sen kulkeutumista  plasmamembranista  laskostuneissa   lamellimaisissa   lipopoteiinirakenteissa kohti  tappisolun ulkosegmentin  huippua.  Tutkijat päättelivät jo 1967 että fotoreseptorin ulkosegmentti uusiutuu  päädystään irrottamalla  levymäisiä lamellimuodostumia,  ja saman verran kasvaa  ulkosegmentin pohjakerroksista lisää laskostunutta plasmamembraania- Yhdessä  levyssä on lipidit pitkittäin ja    makromolekyylinen proteiini asettuu  poikittain lamellien suhteen. Myös näköpigmentit ja välituotteet ja lopulliset valottuneet tuotteet ovat järjestäyneet tuohon erikoistuneeseen mikrostruktuuriin. Uusiutumismekanismi ei ole  molekyylien kulkua  väliaineen läpi tai diffuusia kuljetusta, vaan  tiukka lamellimuodostuma   siirtää kaikkea poistuvaa tuottetta  kohti fotoreseptorin kärkeä näinä  lipoproteiinilevyinä.

Tästä voi käsittää että  näköaistin kunnossa pitäminen  vaatii  todellakin  hyvää huolenpitoa., elintapahoitoa, josta  yksi tärkeä asia on  raikkaan puhtaan veden juominen ja sokeripitoisten juomien välttäminen.  Verensokeri tulisi pitää normaalina. Olisi hyvä jos päivän  proteiinit tarjoaisivat essentiellejä aminohappoja, jotka ovat käytettävissä rakenneproteiineiksi, siis sen verran kunnossa olevia aminohappoja.  Antioksidanttipitoisesta ruoasta  enää puhumattakaan.
A-vitamiiniajattelu on kyllä hyvä asia.

Mutta  hyvä on muistaa että  se avustaa koko silmäpakkia- kaikkia proteiinistruktuureita jotka näköaistiin kuuluvat ja silloin on hyvänlaatuinen  proteiini  olennaista. Maksaa sopii myös käyttää kerran pari kuukaudessa.Kala on hyvä asia.  Ne lipoproteiinilamelllit, joita fotoreseptorit  jatkuvasti uusivat, sisältävät niitä DHA happoja.


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar